Valtakunnallinen Royal Events Oy on tuottanut Baaripähkinä -pubivisailua 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulta. Erilaiset Baaripähkinä -visat ovat myyneet erinomaisesti. Tällä hetkellä Baaripähkinä on Royal Eventsin visoista suosituin, ja samalla myös Suomessa levinnein visatyyppi: se pyörii useilla paikkakunnilla Suomessa ja myös Suomen rajojen ulkopuolella. Tämän lisäksi Royal Eventsillä on kaupan viihdevisoja, murhamysteerejä ja niin edelleen. Uusia tuotteita tuntuu tulevan säännöllisesti.
Royal Events perustettiin sopivaan markkinarakoon, kun visajärjestäjiä oli lähinnä paikallisesti. Se hyödynsi alkuvaiheessa hyvinkin paljon visailijoiden visahaluja ja kanavia: visailijoita pyydettiin kertomaan Baaripähkinästä ravintoloille ja baareille. Viesti visoista levisi alkuvaiheessa ja sen myyntistrategia oli kohtuullisen aggressiivinen. Hyvin tehty pohjatyö johti siihen, että tällä hetkellä visat myyvät pelkällä suosiollaan ja tunnettuudellaan. Voi sanoa, että Suomen visamarkkinoilla sillä on lähes monopoliasema. Jonkinlaisena täkynä ja visailijoiden tai ehkä pikemmin tilaajaravintoloiden houkuttimena pidetään vuosittain mahdollisuutta päästä Baaripähkinänen SM-finaaliin ja BP-finaalista jaossa olevaan 2000 euron matkalahjakorttiin.
Baaripähkinä on laajentunut alkuperäisestä hyvin viihdekeskeisestä visasta yleistietovisaan (Baaripähkinä), joka on edelleen omien laskelmieni mukaan viihdepainoitteinen. Sen tarkoitus on viihdyttää ihmisiä ja tuottaa visailijoille onnistumisen tunteita. Siten visan sisällön suhteen on vuosien varrella tapahtunut tietyistä aktiivivisailijoiden tunnistamista ongelmakohdistaan huolimatta hyvin vähän kehitystä. Visailijoita se palvelee lähinnä kotisivujensa kautta ylläpitämällä eri visapaikkojen ranking-tilanteita ja mahdollistaessaan oman visailumuotonsa SM-finaalipaikasta kamppailun.
* * *
Standardi-Baaripähkinässä on kolmekymmentä kysymystä, kuten useissa visailuissa. Se eroaa muista vastaavan tyylisistä visoista pisteytyksellään. Ensimmäiset kymmenen kysymystä on pisteytetty normaalisti pisteen arvoisiksi (tiedosta yksi piste, väärästä nolla). Toiset kymmenen kysymystä on ”tietoruksitettavia”, jolloin ruksiteltulla oikealla tiedolla saa tuplapisteet (2) ja väärällä ruksitetulla saa miinuspisteen (-1). Viimeiset kymmenen kysymystä on pistetty sitten ”supertietoruksitettaviksi”: oikeasta ruksitetusta tiedosta tulee triplapisteet (3) ja väärästä tuplamiinukset (-2).
Pisteytysjärjestelmän on ajateltu selvästi vaikuttavan lopputuloksiin niin, että heikommin kahdella ensimmäisellä kierroksella pärjänneet voisivat vielä ottaa kolmannella kierroksella edellä olevat joukkueet kiinni. Käytännössä näin käy kuitenkin kohtuullisen harvoin. Päinvastoin, ne joukkueet, joilta yleisesti ottaen löytyy paljon tietoa, voivat hyvin ottaa kiinni ja karata lopussa vähemmän tietäviltä joukkueilta. Siten itseasiassa, ajattelee kolmannen kierroksen pisteytyksen yhdestä tai toisesta näkökulmasta, triplapisteiden jakaminen on lähinnä lopputulosten kannalta usein kosmeettista. Se on olemassa lähinnä siitä syystä, että riskinoton eli pelaamisen mahdollisuus kasvaa.
Kysymyskategorioita on useita ja ne on yleensä merkitty visaesityksiin. Välillä kategoriat ovat harhaanjohtavia, jopa ristiriidassa itse kysymyksen sisällön kanssa. Mutta idea on ollut kategorioiden nimeämisessä hyvä ja samalla tuottaja, Royal Events, pyrkii erottamaan itselleen ja visailijoille erilaiset kysymyskategoriat, joita sillä on käytössä. Käytännössä tämäkin lisä visoissa on turha, ja joskus niin pahasti pielessä, että se aiheuttaa hymähtelyä.
Visoissa on yleensä kolme ajankohtaiskysymystä ja neljä tehtäväkysymystä: yhdistely, mysteerisana, sanaristikko ja sanatehtävä. Ajankohtaiskysymykset ovat ajankohtaisista aiheista poimittuja, mutta valitettavan usein kysymykset ovat aika yhdentekevistä aiheista ja vastaukset saadaan usein paperille puhtaasti veikkaamalla. Voikin sanoa, että joissain visoissa juuri ajankohtaiskysymykset ovat vaikeampia kuin visan muut kysymykset ja sen lisäksi ne ovat sellaisia, että niissä kysyttävän tiedon voi unohtaa välittömästi visan jälkeen, ellei sitä ole jo ehtinyt unohtaa. Tästä syystä ajankohtaiskysymykset ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, joilla ei ole relevanssia tulevaisuutta ajatellen missään tietovisassa. Mutta kun Baaripähkinän ajattelee ”pelinä”, jossa tiedolla tai arvauksella saa pisteitä, sillä on pelissä oma merkityksensä.
Yhdistelytehtävät ovat hyviä. Mysteerisanoissa ja sanatehtävissä tuottajalla on kuitenkin selvästi ajoittain vaikeuksia kysymysten muotoilussa sekä tärkeän tiedon poimimisessa. Mysteerisanat ovat pääsääntöisesti ihan kelvollisia, vaikka kerran tuottaja on päättänyt kysyä omista visoistaan mysteerisanassa, joka oli lähinnä mautonta. Sama kuin tietovisaisäntä kysyisi sanaristikkotehtävässä omaa nimeään, jota välttämättä kaikki visailijat eivät edes tiedä, eikä sillä tiedolla ole visan jälkeen merkitystä – egon pönkityksenä se toki käy, sillä kukapa omaa häntäänsä nostaisi ellei itse.
Sanatehtävät on usein suunniteltu niin, että ne kuuluisivat viihdekategoriaan, mutta haussa voi kuitenkin olla yksi yksittäinen sana jostain laululyriikasta. Kysymystyyppi osoittaa lähinnä tuottajan (tai kysyjän) mielikuvituksen puutetta ja vaikeutta hahmottaa oikeasti merkityksellistä tietoa. Sanatehtävä kuitenkin menee sananmukaisesti sellaisena: sanatehtävänä. Visailijoille sanatehtäväkin on merkityksellinen vain koska siitä voi saada pisteitä.
Sanaristikko on hyvä kysymystyyppi. Sanaristikkotehtävässä ei sallita virheitä, mikä voi aiheuttaa joskus sellaisen tilanteen, että joukkue, joka ei saa paperiinsa yhden ainoaa sanaa kolmesta haettavasta, saa kaksi pistettä enemmän kuin se joukkue, joka saa kaksi sanaa oikein kolmesta: kun kolmannessa on kirjaimenkin virhe, miinuspisteet paukkuvat. Tällainen käytäntö on visailijanäkökulmasta turhauttava ja järjenvastainen. Näitä tilanteita tulee kuitenkin visoissa onneksi suhteellisen harvoin.
Tietovisana Baaripähkinä on keskinkertainen. Pikemmin se on ymmärrettävissä pelinä, jossa on tiedettäväkin jotain. Mutta lopulta se seuraa hieman samanlaista logiikkaa kuin Royal Eventsin muutkin visailut ja kisailut: ne pitää mieltää peleiksi, ei visoiksi. Ihmiset, jotka kaipaavat nimenomaisesti tietovisoja, eivät välttämättä pidemmän päälle jaksa Baaripähkinää. Jos taas paremmasta ei ole tietoa, he päätyvät kerran toisensa jälkeen Baaripähkinän pariin raapimaan päätään ja hakkaamaan ajoittain päätään seinään Baaripähkinässä käytettävien puutteellisten kysymysmuotoilujen ja kysymysformaattien vuoksi.
* * *
Visa itsessään onnistuu olemaan joskus melko viihdyttävä, joskus vähemmän viihdyttävä. Visan säännöt on luotu hyvin kirjaimellisiksi ja joskus nimenomaan visatuottajan omat säännöt, jälleen sitä hännän nostelua, ja omien sääntöjensä tulkinnat, pilaavat koko kokemuksen. Tästä esimerkki on vuoden 2022 Baaripähkinä -finaalista, jossa oli aivan yksiselitteinen kemian kysymys, jonka visatuottaja onnistui hylkäämään ilman yhden ainoaa valitusta aiheesta. Kysymys oli hyvä. Siinä ei ollut vikaa, mutta koska Baaripähkinän sääntöjen mukaan yhden kirjaimen heitto sallitaan (muttei yleensä mm. juuri kyseisessä kysymystyypissä) ja moni visajoukkue oli ”käyttänyt tätä sääntökohtaa hyväkseen”, heidän tulkintansa mukaan kysymys olikin huono ja hylättävä. Tällä perusteella Royal Eventsillä ei siis ole käsitystä, miten seurata edes omia sääntöjään, ja mikä ero on hyvällä sekä huonolla kysymyksellä. Lopputulema oli se, että ratkaisevassa valtakunnallisessa finaalissa kaikki vastauksesta ”entiiä” vastaukseen ”0” riittivät kolmeen pisteeseen, kun oikean vastauksen kirjoittaneet saivat käytännössä viisi pistettä vähemmän kuin ne, jotka olivat vastanneet kysymykseen väärin. Tämä alleviivaa Baaripähkinän peli-luonteen ja sattumanvaraisuuden. Joka tapauksessa osa menestyneistäkin joukkueista lähti paikalta raivoissaan ja turhautuneina, vaikka heidän olisi pitänyt juhlia.
Tästä yhdestä ja miksei koko valtakunnallisen finaalin ratkaisseesta kysymyksestä heräsi protestiaalto jo paikan päällä. Finaalipaikalla tuskin kukaan kuuli, mitkä joukkueet olivat sijoittuneet sijoille kymmenennestä neljänteen. Huuto oli sen verran kova, mutta Royal Eventsin tapahtumajuontaja, jo ”legendaarinen” J-P Keränen luetteli tuloksia välittämättä protesteista. Royal Events ei siten onnistunut huomioimaan visailijoita, eikä kyseessä ollut ensimmäinen kerta, kun se jätti visailijapalautteet – ja tässä tapauksessa se sai suoraa visailijapalautetta – huomiotta. Kaiken kaikkiaan Royal Eventsin kyky ottaa vastaan palautetta, käsitellä ja arvioida on amatöörimäistä. Siihen nähden, että kyseessä on valtakunnallinen, alan suurin toimija, se voidaan laskea alempaan keskikastiin visatuottajana. Myyntiorganisaationa se on valtakunnan ykkönen alallaan.
Royal Events tekee säännöllisesti pieniä virheitä ja tässä tapauksessa oudoin kokemistani tuomaripäätöksistä nähtiin visan ”Suomenmestaruuskisoissa”. Vastaavanlaisia ontuvia, järjenvastaisia tuomaripäätöksiä on tehty kyllä paikallisissa räkälöissä, kun joku paikallinen juontaja itse on täysin pihalla kysymyksestä ja oikeasta vastauksesta, eikä osaa tai jaksa etsiä valituksen jälkeen oikeaa vastausta netistä tai hylätä kysymystä millään perusteella. Tähän toimintaan nähden, Baaripähkinän ”suuruus” ja ”suosittuus” ovat täysin järjenvastaisia, mutta toki baareilla sekä ravintoloilla on oikeus tilata sellainen palvelu, jonka uskoo tuovan paikalle paljon väkeä. Suosiolla pötkii pitkälle.
Baaripähkinä -visat ovat ihan kelvollisia, mutta ollakseen laadukas visa, tuottajan pitäisi opetella erottamaan hyvä ja huono kysymys toisistaan (tai edes tärkeä tieto sellaisesta, jolla ei ole kenenkään elämän kannalta mitään merkitystä), räjäyttää palasiksi visakonsepti sekä sääntönsä. Eli alkaa tuottaa jotain muuta kuin Baaripähkinää, koska tällaisenaan kyseessä on enemmän ”peli” kuin ”visa”. No, Royal Events mainostaakin itseään ”Baaripelien” tarjoajana, ei tietovisojen. Kun Baaripähkinä on kuitenkin Suomen suurin ja markkinoilla jo noin 15 vuotta toiminut yritys, tuotantoa ja palvelun laatua voi mm. laatua, monipuolisuutta ja viihdyttävyyttä etsivän visailijan näkökulmasta pitää ala-arvoisena.
* * *
Visailijan näkökulmasta Royal Eventsin oma asenne visailijoita kohtaan on merkittävällä tavalla väärä. Baareja ja ravintoloita asia ei varmasti kiinnosta niin kauan, kun niillä asiakkaita käy. Mutta visatuottajan asenne visailijoita kohtaan on ollut vuosikausia ylimielinen. Vuoden 2022 finaalin tapaus on vain yksi esimerkki jatkumossa.
Sen mainostus ja myynti ovat tehokkaita, muutoin se ei olisi näin laajalle levinnyt sekä suosittu. Sillä on käynyt onni ajoituksessa ja siinä, ettei sille ole Suomessa ilmaantunut mitään varteenotettavaa haastajaa. Ehkä tämä onnikin on yksi syy, miksi Royal Events jättää huomiotta saamiaan ja keräämiään palautteita. Yksi surullinen esimerkki on vuosien takainen uusi kysymystyyppi, ”Emojipähkinä”, joka ei saanut kiitettävää palautetta yhdeltäkään tuntemaltani visailijalta. Se sai lukuisia kriittisiä palautteita kysymystyypistä, mutta se piti kiinni siitä silti vuosia.
Tiedän ainakin yhden visailuja pitkään toteuttaneen ihmisen, joka tästä jaksoi lähettää useampia palautteita, mutta sai vain vastauksen: ”Kyllä me tiedetään. Ollaan tehty tätä paljon pidempään kuin sinä. :)” Aivan. Olette tehneet sitä kuitenkin lyhyemmän aikaa kuin teille palautteen antanut. Parin vuoden päästä he kuitenkin luopuivat emojeista ja kysymystyypistä. Miksiköhän? Sen vuoksi, että he ovat niin pitkään jo tehneet visailuja ja ”tietävät”?
Pullistelu ja egomahtailu on parhaiten näkyvissä SM-finaalipaikalla, jossa metalli soi ja kaikki visajärjestäjät ovat parhaimpiinsa pukeutuneita. Yhtäkkiä yksinkertaisesta pubiviihteestä tulee stadionrockia tai -metallia, vaikkei itse visantekijöillä ole minkäänlaista käsitystä viihteestä tai stadionrockista. Koronan jälkimainingeissa kysymystentekijät ovat voittopuolisesti kysyneet vuonna 2019 julkaistuista singlejulkaisuista, jotka eivät ole nousseet edes paikallisradioasemien soittolistoilla korkealle. Missä se metalli on heidän visoistaan, jos ei lukuun oteta Iron Maidenia tai Metallicaa. Lopputulemana Royal Events yrittää olla suosittu stadion rock-bändi, mutta yksikään tiimissä ei ole soittotaitoinen tai viihdyttävä.
* * *
Visakokonaisuudessa kysymysten välillä vaihtelua on mukavasti, vaikka joskus niissä onkin vahva viihdepainotus. Viihde vetää tietynlaista porukkaa perässään, mutta kysymyksissä tahtoo olla pari selkeää ongelmaa, jotka kielivät siitä, että Royal Eventsin visatuottajat eivät ole itse visailijoita – heidän onnensa on, etteivät myöskään Baaripähkinän tilaavat baarit ja ravintolat ole kovin usein aktiivivisailijoita.
Visoissa aktiivisesti käyvät ja tietoa laajasti tankanneet nimenomaan viihdettä tuottavat osaavat erottaa toisistaan kaksi asiaa:
- Hyvän ja huonon kysymyksen.
- Merkityksellisen ja merkityksettömän tiedon.
Helpot kysymykset tahtovat olla joskus niin helppoja, ettei niitä pitäisi kysyä lainkaan: kaikki tietävät oikean vastauksen, jos ovat ala-asteen käyneet, mitä luultavasti baareissa ja ravintoloissa käyvät aikuiset ovat joskus muinoin tehneet. Tällä kaiketi tuottaja haluaa tuottaa visailijoille kokemuksen, että he ovat tienneet jotain. Mutta joskus kysymykset ja jälleen kerran Royal Eventsin asenne on visailijoita aliarvioiva. Onko oikeasti järkevää kysyä vaikka Ruotsin pääkaupunkia vain, jotta kaikki saisivat edes yhden pisteen?
Vastapuolena on sitten kysymykset, joissa jälleen kerran, tuottaja ei tiedä, millaisia kysymyksiä kannattaa kysyä. Vaikka Royal Eventsillä on yli kymmenen vuoden tuotantokokemus, olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monen vuoden visailijakokemus yrityksellä on, koska se viljelee pääasiassa liian helppoja kysymyksiä ja niiden vastapainoksi kysymyksiä, joihin kukaan ei tiedä vastausta – ja sitten ollaan yllättyneitä, kun kukaan ei tiedä. Tiesivätkö he itse? Tämä osoittaa kaiketi myös sitä, että visakysymyksistä ei ole vastuussa oikeastaan kukaan, vaan kysymyksiä kerätään eri ihmisiltä, joilla on hyvin vaihtelevasti kykyä tai taitoa tehdä hyviä kysymyksiä. Kysymykset ovat siten aivan liian usein irrelevantteja, merkityksettömiä.
Visailijoiden visailukokemuksessa ja tyytyväisyydessä Baaripähkinään osallistumisessa tärkeintä onkin se, että paikalla on muita ihmisiä pitämässä kanssavisailijoille seuraa ja paikalta löytyy riittävästi muita joukkueita, jotta niiden välille syntyy kilpailua. Itse visalla ja visan sisällöllä ei itsessään ole visatyypin sekä tuottajan suosion kanssa mitään tekemistä. Josta syystä kaikenlainen ”pullistelu” ja ”mahtailu” tuntuu sitäkin naurettavammalta sekä idioottimaisemmalta.
* * *
Satuin muuten kerran istumaan paikalla, kun J-P Keränen kävi visapaikalla tervehtimässä paikkakunnan juontajia. Tarjosi ilmeisesti juontajille juomat ja keikaili puvussaan. Kun sai tietää, että viereisessä pöydässä istuu paikallinen tuottaja, katsoi asiakseen alkaa kommentoida kysymystenteon haasteista: millaisia kysymyksiä kannattaa tehdä ja millaisia ei. Aivan. Ikään kuin tosiaan JP Keräsellä olisi tästä jonkinlainen harmaa käsitys, mutta edustamallaan Royal Eventsillä ei. Jännittävä ristiriita.
Se, mikä on tehnyt Royal Eventsin tuoteperheestä niin suositun, on pitkälti ravintoloiden ja baarien harhakäsitys niiden suosion syistä. Parempaa olisi kyllä olemassa ja tarjolla, mutta Royal Eventsin myyntikoneisto aktiivinen ja Suomen paras. Vaatisi baarien ja ravintoloiden omaa aktiivisuutta edes jossain määrin selvittää, miten laatua ja viihdyttävyyttä saattaisi olla tarjolla huomattavasti huokeampaan hintaan toisaalla. Pullistelematta.
Royal Events on luultavasti myös vakavaraisin kaikista tuottajista, jolloin se pystyy pelaamaan myös tuotteiden ja palveluiden hinnoilla. Siinä missä pienempi tuottaja voi myydä tuotteensa varsin kohtuullisesti alihintaan esimerkiksi 50 eurolla, Royal Events voi tarjota puolen vuoden tarjouksen 40 eurolla, jos ja kun vaan baari tai ravintola antaa perusteet, miksi näin kannattaisi tehdä.
Tällainen hintakikkailu asettaa Royal Eventsin juuri siihen asemaan, että se pyrkii vankistamaan monopoliasemaansa ja peliensä myyntiä. Suosio perustuu sitten siihen, että baarit ja ravintolat valitsevat näitä tuotteita, eikä niitä vaihtoehtoja, vaikka ne olisivat laadultaan parempia JA tulisivat olemaan aivan yhtä suosittuja juuri tilaajaravintolassa SEKÄ pidemmällä aikavälillä halvempia.
* * *
Kaikki nämä asiat huomioon ottaen, ja itsekin vuosikausia Baaripähkinöissä käyneenä, mielestäni Suomessa olisi tilausta jollekin paremmalle palvelulle. Nimenomaan tietovisapalvelulle.
Baarien ja ravintoloiden tulisi uskaltaa antaa mahdollisuus jollekin toiselle palvelulle, varsinkin jos se on vähänkään kohtuuhintaisempi tai jollain tavalla avoimempi hinnoittelunsa suhteen kuin Royal Events. Olen kuullut, että joissain paikoissa Baaripähkinä pyörii puoli-ilmaiseksi ja jossain taas siitä joudutaan puolittamaan, aivan yhtä suuressa paikassa, kuusinkertaisella hinnalla. Hinnoittelussa ei ole sanalla sanoen mitään järkeä, mutta silloin, kun se on tilaajan näkökulmasta ainoa tunnettu, ja mainoslauseissa ”suosittu”, niin silloin ollaan valmiita tekemään myös tosi isoja satsauksia siinä toivossa, että oma talous alkaisi rullata.
*** / ***** (paras arvosana myymisestä ***** / *****, tuotteet, tuotevalikoima, palvelu, visailijoiden huomiointi, kehitys, kysymykset, hinnoittelu ja avoimuus ** tai ***)
https://www.baaripahkina.fi/