Magnus Mali, forssalaisen muusikon Turkka Malin poika, on monille tuttu televisiosta. Nykyään hänet muistetaan kenties parhaiten Jahti -visailuohjelmasta Terävä-nimisenä jahtaajana. Moni visaan osallistuneista on maininnut pelkäävänsä juuri Terävän saamista jahtaajakseen.
Mali on myös tietovisakirjakirjailija. Hän on julkaissut tietovisakirjoja vuodesta 2014. Kirjat löytyvät hyvinvarustelluista kirjastoista ja ovat lukemisen arvoisia. Kysymykset ovat laadultaan erinomaisia, monipuolisia ja yleistasoltaan haastavia.
Visojen vetämisestä kiinnostuneille hän on kirjoittanut kirjan Haluatko triviamestariksi. Se on eräänlainen opas siihen, millaisia kysymyksiä visoissa kannattaa esittää ja missä muodossa. Neuvot ovat melko yksinkertaisia, mutta kysymysten vaatimustason arviointi voi olla vaikeaa ilman omaa visailukokemusta ja laajaa yleissivistystä.
Kirjassa on myös paljon erilaisia kysymysformaatteja, joista voi ammentaa itselleen ideoita useammanlaisiin kysymyksiin. Hän osoittaa kirjassaan, miten yksi kysymys on usein ja helposti käännettävissä uuteen muotoon: ”Mikä on Malin pääkaupunki: Bamako” tai ”Minkä maan pääkaupunki on Bamako: Mali.”
Mali tuo kirjassaan esiin myös erilaisia visanjärjestämiseen liittyviä mahdollisia kompastuskiviä. Mutta yleissivistys, visailukokemusta, kokemus visakysymysten laadinnasta ovat yleensä niitä tekijöitä, joilla kysyjä saattaa erottaa hyvät kysymykset huonoista. Tämän lisäksi kuitenkin on otettava huomioon se, että meitä ihmisiä on moneen eri makuun, ja jotkut ymmärtävät tietovisailulla sellaisia visoja, joissa kysymykset ovat sellaisia, joihin ei itsekään tiedä vastausta tai on sattunut juuri lukemaan jonkin ”mielenkiintoisen faktan”.
Tämä kompastuskivi on nähtävissä useissa tietovisoissa ympäri Suomen. Tällaisia ”mielenkiintoisia faktakysymyksiä” saattaa tulla vastaan myös lautapeleissä. Nämä faktakysymykset voidaan jakaa vielä erikseen kahteen: relevantteihin ja irrelevantteihin. Voi olla esimerkiksi mielekästä kysyä kemian kysymyksenä jonkin isomeerin molekyylikaavaa, vaikkei kukaan sitä tietäisi – ei edes kemistit. Kysyjän ammattitaidottomuutta osoittaa se, että hän itse juontajana tai ulkopuolinen juontaja voi joutua toteamaan: ”Yllättävää, ettei kukaan tiennyt oikeaa vastausta.” Ei kovinkaan iso yllätys, jos ei osaisi itsekään kysymykseen vastata.
Irrelevantit kysymykset ovat taas sellaisia, joilla ei ole minkäänlaista yleissivistyksellistä tai viihteellistä arvoa. Kysymys voi olla esimerkiksi jostain juorulehdestä kolme vuotta sitten bongatusta ”faktasta”: ”Arizonalaisen Joe Murphyn koira Rex joutui yllättävästä syystä eläinlääkärille. Miksi?” (Nieli kumipallon) tai ”Arizonalainen Joe Murphy vei koiransa Rexin eläinlääkäriin. Paljonko koiranhoitokulut maksoivat?” (2760 dollaria) Tämän kaltaisella tiedolla ei ole juurikaan merkitystä. Ja tämänkaltaiset kysymykset tekevät tietovisasta pikemmin arvailuvisan. Jälkimmäinen kysymys koiranhoitokuluista voisikin toimia tasapistetilannekysymyksenä, jossa lähimmäs arvannut joukkue voittaisi tasapistetilanteessa.
Malin kirjassa on lopulta lisäksi myös joukko tavallisia tietovisakysymyksiä. Eli kysymys on samalla eräänlainen opas ja perinteinen tietovisakirja. Jos se olisi ollut pelkkä tietovisakirja, kirja olisi vain yksi monien joukossa, mutta opastava tai kouluttava osa kirjasta on hyvää lukemistoa ihmisille, jotka haluavat järjestää tietovisoja.
***** / *****