Kapteenin kulma ja kellari sijaitsee Raahen keskustassa, Kirkkokadulla. Kävin paikan päällä muutama vuosi sitten juuri sopivasti pari tuntia ennen visan alkua. Vierailu oli pikemmin vahinko kuin suunniteltu käynti.
Nopeasti visan alussa kävi selväksi, että paikan omat työntekijät hoitavat visapuolen tuotannon ja juonnon. Visan juontopuoli toimi ihan mallikkaasti. Kysymykset olivat suusanallisia ja paikalla oli kolme, neljä joukkuetta, joista yksi oli tullut Raaheen Oulusta.
Kysymykset olivat selkeästi muotoiltuja, eikä niissä tullut yhdelläkään joukkueella vastaansanomista. Hyvin nopeasti kuitenkin alkoi vaikuttaa siltä, että kysymykset oli poimittu eri lähteistä, valmiista visailukirjoista tai jostain muusta lähteestä. Kysymysten vaikeustaso oli myöskin varsin vaikeanpuoleinen. Suomen tietoviisaat -ohjelmaa joskus katsoneena saattoi tulla jotain etiäisiä siihen suuntaan ja oli hyvin nopeasti selvää, ettei visassa ollut juurikaan menestymismahdollisuuksia, ellei vain onnistunut arvaamaan hyvin.
Kysymykset olivat onneksi suoria eli oikeasta vastauksesta sai pisteen ja väärällä vastauksella sai oman käden oikeuden nauttia siemauksen tuopista. Osa visailijoista vaikutti jo käyttäneen oman käden oikeuttaan runsaammin ennen visan alkua, mutta tunnelma pysyi mukavana, koska visajoukkueet olivat melko lähellä toisiaan. Kulmassa, kun tilaa on rajoitetusti.
Raahelaisjoukkueilla ei oikein ollut visassa menestymismahdollisuuksia. Oululaisjoukkue haki voiton kotiin ja samalla paljastui se, millaisin panoksin paikalla oltiin: voittaja sai tavallisen juomapalkinnon lisäksi 50 euron lahjakortin läheiseen kenkäkauppaan.
* * *
Visa itsessään on ihan perustasoa, mitä tulee baarien oman henkilöstön kokoamiin visoihin. Vaikeusastetta olisi saanut kuitenkin pudottaa oikein huomattavasti, jos tavoitteena on asiakkaiden viihdyttäminen. Visasta puuttuivat kaikki viihdepuolen kysymykset, joten voittopuolisesti kysymykset käsittelivät politiikkaa ja historiaa, joten varmasti näistä aiheista tuntevat kokivat olonsa kotoisaksi. Heitä vain ei paikan päällä tainnut olla oululaisia lukuunottamatta.
Erikoisuutena visassa on kuitenkin se, että visan koostaja vaihtui ilmeisesti lähes viikottain. Henkilöstössä kolme eri ihmistä, kaikki naisia, koostivat visat omalla vuorollaan. Siten varmasti visojen kesken tulee vaihtelua, jota visa kyllä tarvitsee, mutta tässäkin tapauksessa, visan viihdyttävyys tulee puhtaasti joukkueiden välisistä kilpailuasetelmista ja siitä, että joukossa on tuttuja ihmisiä yksillä tai kaksilla. Oululaiset vaikuttivat kuitenkin keskittyvän voittamiseen.
Syynä on varmasti tuo visan erikoisuus, nimittäin viidenkymmenen euron lahjakortti kenkäkauppaan. Siihen nähden, miten vähän paikalla oli porukkaa, ja miten voittajajoukkue tuskin joi juuri mitään, koska edessä oli paluumatka Ouluun, niin palkinnot ovat täysin ylimitoitettuja. Voisi hyvin olla, että oululaiset eivät tulisi voittamaan, jos palkinnot olisivat pienempiä, kuten pelkkiä juomalahjakortteja.
* * *
Tällaista palkintojärjestelmää en ole tavannut missään muualla. Sen sijaan olen havainnut, että useilla eri ravintoloilla ja baareilla on vaikeuksia hahmottaa, millä tavalla visailijoita kannattaisi palkita. Osa mitoittaa palkintonsa alakanttiin, osa selvästi yläkanttiin. Osa tuntuu jopa luottavan siihen, että se mikä visaajat tuovat paikalle, ovat palkinnot, mutta tosiasiassa visoissa käydään ihan samoista syistä kuin ihmiset ostavat Trivial Pursuiteja ja Besserwizzereitä: osaa kiinnostaa oppia ja osoittaa tietämystään. Toiseksi visat ovat sosiaalinen tapahtuma eli ne keräävät yhteen kavereita ja antavat mahdollisuuden laajentaa tuttavapiiriä sekä luoda kilpailuasetelmia joukkueiden kesken.
Kapteenin kulma lieneekin hyvä esimerkki ylimitoitetuista palkinnoista ja siitä, että tuottajalla tai visan tilaajalla ei ole oikein käsitystä siitä, mikä on tietovisailujen ”kova ydin”: hauskanpito, viihtyminen ja sosiaalisuus. Palkinnot ovat pääsääntöisesti sivuseikka, mutta tietysti voittajille ne ovat ihan mukava lisä.
** / *****